Kemia 2: luku 4 Asiaa tehtävistä
Allotropialla
tarkoitetaan ilmiötä, jossa alkuaine esiintyy samassa olomuodossa rakenteeltaan
erilaisissa muodoissa. Eli siinä atomien keskinäinen sitoutuminen on erilainen.
Stratosfäärissä auringon ultraviolettisäteily synnyttää ja tuhoaa koko ajan
otsonia. Kun auringon säteily kohtaa happimolekyylin, se hajoaa kahdeksi
happiatomiksi. Vapautuneet happiatomit voivat sitten sitoutua happimolekyyleihin, jolloin muodostuu
otsonimolekyylejä.
Ihmisen
toiminnan seurauksena stratosfäärin otsonikerros on paikoittain ohentunut,
mutta toisaalta troposfäärin otsonipitoisuudet ovat kohonneet. On siis olemassa
kaksi erillistä otsoniongelmaa: elämää suojaavan otsonin kato ilmakehän
ylemmissä osissa ja haitallisen otsonin lisääntyminen maanpinnalla.
Korkealla
ilmakehässä oleva ”hyvä” otsoni suojaa maapalloa auringon haitalliselta
ultraviolettisäteilyltä. Liiallinen UV-säteily lisää riskiä sairastua
ihosyöpään tai silmäsairauksiin. Se voi myös heikentää eläinten ja kasvien
vastustuskykyä eri taudeille.
Troposfäärissä
eli alailmakehässä otsoni joutuu suoraan kosketukseen elollisten organismien
kanssa. Koska otsonimolekyylit reagoivat helposti lähes kaikkien muiden
molekyylien kanssa, ovat korkeat otsonipitoisuudet haitallisia niin kasvien
solukoille kuin ihmisten ja eläinten kudoksille.
Kemialliseen
otsonikatoon ovat syynä ihmisten valmistamat ja käyttämät fluoria, klooria ja
bromia sisältävät orgaaniset halogeeniyhdisteet eli freonit ja halonit.
Alailmakehän otsonia muodostuu mm. autojen pakokaasupäästöjen seurauksena. Myös
ukonilman jälkeen ilmassa voi tuntua pistävä tuoksu, joka johtuu salamoinnin
seurauksena syntyneestä otsonista. Kesällä otsoni voi aiheuttaa savusumua eli
smogia suurissa kaupungeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti