Biologia 4: luku 14 Uusi ihmisyksilö kehittyy hedelmöittyneestä munasolusta
Sukupuolihormonien
eritys käynnistyy murrosiässä hypotalamuksen ja aivolisäkkeen ohjaamana. Miehen
lisääntymistoimintoja säätelee kolme hormonia: kiveksistä erittyvä testosteroni
sekä aivolisäkkestä erittyvät lutropiini (luteinisoiva hormoni LH) ja
follitropiini (follikkeleita stimuloiva hormoni FSH). Normaali siittiötuotanto
ei onnistu ruumiinlämmössä. Siksi kivekset roikkuvat kivespusseissa, joissa
niiden lämpötila on pari astetta ruumiinlämpöä alhaisempi.
Murrosiässä
alkava aivolisäkkeen hormonien eritys käynnistää tytön munasolujen kypsymisen
ja valmistaa elimistöä mahdolliseen raskauteen. Lisäksi naisen hormonitoiminta
ylläpitää raskautta, säätelee synnytystä sekä varmistaa maidonerityksen. Kuukautiskierron
säätelyyn osallistuu viisi hormonia, joita erittyy hypotalamuksesta,
aivolisäkkeestä, munasarjoista ja keltarauhasesta.
Ihmisen
sukupuoli määräytyy hedelmöityshetkellä. Jos munasolun on hedelmöittänyt
Y-kromosomin sisältävä siittiö, alkion sukupuolirauhasesta kehittyvät kivekset,
jotka erittävät testosteronia. Jos hedelmöityksen on suorittanut X-kromosomin
sisältävä siittiö, sukupuolirauhasesta kehittyvät munasarjat.
Kun
istukka on kehittynyt, sen solut erittävät mm. progesteronia ja istukan
gonadotropiinia HCG. Raskaustesti perustuu HCG-tason mittaamiseen. Istukan
erittämä progesteroni pitää yllä raskaustilaa siten, että kohdun limakalvo
pysyy paksuna, kohdunseinämän lihakset ovat lepotilassa eikä uutta ovulaatiota
tapahdu.
Yksilönkehitys
alkaa hedelmöityksestä. Yksilönkehityksen vaiheet ovat solunjakautumisvaihe,
alkiovaihe ja varsinainen sikiönkehitysvaihe. Solunjakautumisvaiheessa munasolu
jakautuu mitoottisesti aina uudelleen ja uudelleen, ja solurypäle kulkee samalla
munanjohtimesta kohti kohtua. Kun solurypäle on muutaman päivän päästä päässyt
kohtuun, se muuttuu alkiorakkulaksi. Alkorakkulan sisäsolut järjestäytyvät
alkonystyksi, josta kehittyy varsinainen alkio. Ulkosoluista kehittyvät istukan
sikiönpuoleinen osa ja sikiökalvot. Implantaatiossa alkiorakkula kiinnittyy
ulkosolujen avulla kohdun limakalvoon.
Ihmisen
yksilönkehityksen neljä tapahtumaa ovat
- kaavoittuminen eli kolmiulotteisuuden synty
- muotoutuminen eli elinten ja ruumiinosien synty
- solujen erilaistuminen
- solujen määrän kasvu.
Muotoutumista
ja solujen erilaistumista ohjaavat pääasiassa naapurisolujen erittämät,
kasvutekijöiksi kutsutut viestiaineet. Jos viestijärjestelmään tulee häiriö esim
äidin alkoholinkäytön tai joidenkin lääkkeiden takia, ilmenee se häiriönä myös
yksilönkehityksessä.
Alkiovaiheen aikana kaikki kudokset ja elimet erilaistuvat
Gastrulaatiossa
alkionystyn soluista syntynyt alkiolevy pitenee, kaartuu alaspäin ja jakautuu
kolmeksi alkiokerrokseksi. Neurulaatiossa ulkokerroksen keskiosasta tulee
hermostolevy, joka kaartuu hermostoputkeksi. Hermostoputkesta erilaistuu
keskushermosto ja sen viereisestä solukosta ääreishermosto. Ulkokerroksen
reuna-alueesta kehittyy iho. Keskikerroksesta syntyvät verenkiertoelimistö,
erityselimistö, sukuelimet sekä tuki- ja lihaskudos. Sisäkerroksesta kehittyvät
hengitys- ja ruuansulatuselimistön epiteelikudokset. Apoptoosi poistaa alkiosta
ylimääräiset solut.
Sikiökalvot ja istukka huolehtivat sikiön ravinnonsaannista
Sikiökalvoja
ovat vesikalvo, suonikalvo, rakkokalvo ja ravitsemuskalvo. Istukka ja napanuora
huolehtivat sikiön ravitsemuksesta ja kuona-aineiden poistosta. Äidin ja sikiön
verenkierrot eivät ole istukassa välittömässä yhteydessä toisiinsa, vaan niiden
välissä on vähintään kaksi solukerrosta. Aineiden siirtyminen tapahtuu
pääasiassa diffuusiolla. Kaikki riittävän pienimolekyyliset aineet pääsevät
istukan läpi, vaikka ne olisivat sikiölle vahingollisiakin, kuten lääkkeet tai
alkoholi. Virukset ovat niin pienikokoisia, että ne pääsevät siirtymään äidistä
sikiöön, mutta bakteereilta sikiö on melko hyvässä suojassa.
Sikiöstä
äitiin tulee vettä, ureaa ja hiilidioksidia. Äidistä sikiöön siirtyy happea,
vettä, ravintoaineita, vasta-aineita ja hormoneja. Sikiön veri kulkee
nukkalisäkkeiden verisuonissa ja äidin verta on nukkalisäkkeiden ympärillä. Sikiön
ja äidin veret eivät sekoitu keskenään, vaan aineet siirtyvät nukkalisäkkeiden
seinämäsolujen kautta. Happipitoinen veri kulkee napalaskimoa pitkin sikiöön. Sikiön
sydämen oikean ja vasemman eteisen välissä on aukko, myös aortan ja ja
keuhkovaltimon välillä, joten happipitoinen veri pääsee nopeasti kaikkialle
sikiöön (paitsi sen keuhkoihin). Hiilidioksidi poistuu sikiöstä veressä, joka
virtaa napavaltimoita pitkin istukkaan. Hiilidioksidi siirtyy siellä äitiin ja
veri palaa sikiöön napalaskimoa pitkin.
Sikiön terveydentilaa voidaan tutkia monin eri tavoin
Sikiölle
tehtävien tutkimusten tarkoituksena on tarpeettoman kärsimyksen estäminen ja
sairauksien ehkäisy. Keskenmenon syynä on usein jokin sikiön tai istukan
kehityshäiriö. Ultraäänitutkimuksen avulla nähdään sikiön suuret rakenteelliset
poikkeamat. Lisäksi sikiöstä otetaan lapsivesi- ja istukkanäytteitä. Useita
sikiötutkimuksissa havaittuja sairauksia, esim sydänvikoja, voidaan hoitaa
syntymän jälkeen. Jos kuitenkin haluaa raskaudenkeskeytyksen, on se tehtävä
ennen 12. raskausviikon loppua. Jos sikiöllä on todettu vakava kehityshäiriö,
raskaus voidaan keskeyttää vielä 24. raskausviikolla.
Synnytys
Neurohypofyysistä
erittyvä oksitosiini saa aikaan kohdunseinämän lihasten supistelun, ja synnytys
alkaa. Adenohypofyysistä erittyvä prolaktiini puolestaan käynnistää
maidonerityksen synnytyksen jälkeen. Synnytyksessä on kolme vaihetta:
avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe. Synnytyksen jälkeen lapsen
elimistössä tapahtuu useita muutoksia. Lapsen itku on tärkeä merkki siitä, että
hän on alkanut hengittää omilla keuhkoillaan. Lisäksi sydämen oikean ja
vasemman eteisen välissä oleva aukko umpeutuu, ja sikiön keuhkovaltimon ja
aortan välinen yhteys sulkeutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti