Biologia 5: luku 12 Yksilöiden tunnistamisessa käytetään uusia keinoja
Yksilöitä tunnistetaan biologisten ominaisuuksien perusteella
Biologisiin
ominaisuuksiin perustuvaa tunnistusta kutsutaan biometriseksi tunnistukseksi.
Ihmisen voi tunnistaa esim kasvojen piirteiden, silmien iiristen, sormenjälkien
tai puheäänen perusteella. Biologisella tunnisteilla voidaan korvata mm.
avaimet, kulkuluvat ja salasanat, ja niitä voidaan käyttää passeissa,
ajokorteissa ja luottokorteissa. Tulevaisuudessa biometrisen tunnistuksen
avulla pystytään estämään erilaisten laitteiden, kuten autojen, tietokoneiden
ja tehtaiden koneiden luvaton käyttö.
Tarkka yksilöntunnistus perustuu DNA:n toistojaksoihin
Oikeuslääketieteessä
ja rikostuktimuksessa käytetään DNA-yksilöntunnistusta. Vain identtisten
kaksosten DNA on samanlaista. Yksilöiden DNA-tunnistuksessa käytetään geenien
ulkopuolisia DNA:n toistojaksoja, koska niissä esiintyy runsaasti perinnöllistä
muuntelua. Toistojaksoja monistetaan PCR-menetelmällä ja sen jälkeen ne erotellaan
elektroforeesilla. Eripituisista DNA-pätkistä muodostuu kullekin henkilölle
yksilöllinen koodi eli DNA-tunniste.
DNA-tunnisteiden käyttö rikostutkimuksessa
Ensin
rikospaikalta kerätään näytteitä, esim verijälkiä, siemennestettä tai hiuksia.
Niistä saadaan DNA-näyte. Kerätyistä näytteistä eristetään DNA:ta. Sitten
DNA:sta monistetaan PCR-menetelmällä 10-15 tunnettua toistojaksoa. Monistetut
toistojaksot erotellaan elektroforeesilla erilleen. Näytteiden DNA-profiili eli
DNA-tunnisteet piirtyvät tulosten analyysiin tarkoitetulla ohjelmalla käyriksi.
Näytteiden DNA-profiileja verrataan toisiinsa. Jos epäillyn henkilön näytteen
ja rikospaikalta kerätyn näytteen DNA-toistojaksot ovat samanlaisia, DNA on
todennäköisesti peräisin samasta henkilöstä.
DNA:ta käytetään isyyden, sukulaisuussuhteiden ja vainajien tunnistamisessa
Yksilön
tunnistamisessa voidaan käyttää mitä tahansa elävän tai kuolleen yksilön
soluja, koska DNA on samanlaista niissä kaikissa. Isyystutkimuksessa lapsen
DNA-analyysin tulosta verrataan ensin äidin ja sitten isäehdokkaan tuloksiin.
Ne DNA-näytteen toistojaksot, joita äidillä ei ole, pitäisi löytyä isältä,
koska lapsen perimästä puolet on peräisin äidiltä ja puolet isältä.
DNA-tunnisteet auttavat paljastamaan rikollisia
DNA-tunnistuksen
keksiminen mullisti rikostutkimuksen. Tunnistukseen tarvittava näyte saadaan
esim verestä, syljestä, hiuksista, spermasta tai uhrin kynnen alta tai tupakan
tumpista löytyneistä soluista. DNA-analyysin tarkkuus rikostutkinnassa perustuu
siihen, että se pystytään tekemään mistä tahansa näytteestä, joka sisältää
soluja. Lisäksi se voidaan tehdä hyvin pienistä näytemääristä, koska
tutkittavaa DNA:ta voidaan monistaa PCR-menetelmällä. Suomessa DNA-tunniste
voidaan rekisteröidä tiettyihin väkivaltarikoksiin syyllistyneiltä ja
syylliseksi epäillyiltä, kun rikoksesta saatava maksimirangaistus ylittää
vuoden.
DNA kertoo lajin ja alkuperän
DNA-tutkimuksen
avulla voidaan saada selville laittomasti metsästetyn tai kaupatun uhanalaisen
eläinyksilön alkuperä, sen vanhemmat ja se, miltä alueelta eläin on peräisin. DNA-analyysiä
käytetään kasvilajikkeiden sekä huumekasvien tai niiden siemenien
tunnistamisessa. DNA:n perusteella on mahdollista tunnistaa myös muuntogeeniset
lajikkeet ja seurata niiden mahdollista leviämistä ympäristöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti