Biologia 3 luku 3 Kaupunkiekologia tutkii kaupunkiluonnon erityispiirteitä

Kaupunki on saareke alkuperäisen luonnon keskellä

Abioottisten ympäristötekijöiden (eli elottomam luonnon) osalta suuri kaupunki poikkeaa ympäristöstään selvästi. Lämpötila on noin 1-3 astetta korkeampi kuin sen ympäristössä. Sadetta saadaan jopa 15 prosenttia enemmän kuin ympäröivällä maaseudulla, koska ilmassa on paljon tiivistysmiskeskuksina toimivia hiukkasia. Sadevedet kulkeutuvat pääosin viemäriverkostojen kautta pois kaupunkien alueelta, eivätkä pääse imeytymään maaperään.

Keinovalon vuoksi valojaksot poikkeavat luonnollisista. Talvisin lunta on vähemmän, ja eliöiden kasvulle ja lisääntymiselle suotuisa aikaon pidempi kuin ympäröivällä maaseudulla. Liikenteen päästöistä kaupunkien ilmaan joutuu happamoittavia ja myrkyllisiä aineita. Vesiin ja maahan kertyy rehevöittäviä aineita. Kaupungin alueella olosuhteet vaihtelevat hyvin paljon, minkä vuoksi erilaisia elinympäristöjäkin on runsaasti tarjolla.

Kaupunkiekosysteemi toimii eri tavalla kuin luonnontilainen ekosysteemi. Kaupungissa tuottajia eli kasvillisuutta on vähän. Kasvinsyöjät käyttävät ravinnonlähteinään kasvillisuuden lisäksi ruokintapaikkoja ja monenlaisia ihmisen tuottamia jätteitä. Pedoille on tarjolla helppoa saalistettavaa. Hajottajia on vähän, koska kuollutta eloperäistä ainesta ei pääse kertymään, koska nurmikot haravoidaan, kadut siivotaan ja jätteet kuljetetaan suurimmaksi osaksi muualle.

Kaupunkien kasvillisuus on melko niukkaa, mutta lajistoltaan monimuotoista

Kasvilajeja on kaupungeissa yleensä varsin runsaasti monien ihmisen luomien uusien ekolokeroiden vuoksi. Suurin osa lajeista on kulkeutunut kaupunkeihin ihmisen istuttamista tai ihmisen tahattomasti tuomina. Häiriöiden, kuten kulutuksen ja maan pinnan muokkaamisen vaikutuksesta kasvillisuus ilmentää puistoissa, mutta etenkin katujen reunamilla ja täyttömailla, sukkession alkuvaiheita. Erilaisissa vaiheissa olevan ja laikuittain vaihtelevan elinympäristön vuoksi kasvillisuus onkin lajistoltaan varsin monimuotoista.

Lisäksi ihmisen voimakkaasti muokkaaman kasvillisuuden ja kaupunkimetsien tai joutomaiden rajakohdissa ilmenee lajirunsautta, mitä kutsutaan reunavaikutukseksi. Monimuotoisuuden turvaamiseksi joidenkin alueiden annetaan tarkoituksellisesti rehottaa. Näin ollen tiettyjä nurmikoita ei leikata eikä kaikkia pensaikkoja harvenneta. Huolellisesti hoidettujen viheralueiden lajisto on usein niukkaa.

Monet eläimet ovat kaupunkien menestyjiä

Yhteistä kaikille kaupungeissa eläville eläimille ovat ekologinen laaja-alaisuus, kuten monipuolisuus ravinnon käytössä ja joustavuus elinympäristön valinnassa. Menestyneitä Suomen kaupunkien lajeja ovat rusakko, orava, siili, kettu, supikoira ja mäyrä. Kaupungeissa hyvn eläviä lintuja ovat pulu, varpunen, varis, harakka ja tervapääsky. Osa kaupunkien tavallisista lajeista pesii metsissä, viljelymailla ja rannoilla, mutta vierailee kaupungeissa ruokailemassa. Tällaisia lajeja ovat kanahaukka, keltasirkku ja naurulokki.

Eniten lintuja houkuttelevat kaupunkeihin kilpailun vähäisyys sekä etenkin talvisin helppo ravinnon saanti ja tarjolla oleva hukkalämpö. Sekä ihmisen että luonnon tarpeiden huomioon ottaminen kaupunkien suunnittelussa on olennainen osa nykyaikaista luonnon- ja ympäristönsuojelua.