Biologia 3 luku 3 Kaupunkiekologia tutkii kaupunkiluonnon erityispiirteitä
Kaupunki on saareke alkuperäisen luonnon keskellä
Abioottisten
ympäristötekijöiden (eli elottomam luonnon) osalta suuri kaupunki poikkeaa
ympäristöstään selvästi. Lämpötila on noin 1-3 astetta korkeampi kuin sen
ympäristössä. Sadetta saadaan jopa 15 prosenttia enemmän kuin ympäröivällä
maaseudulla, koska ilmassa on paljon tiivistysmiskeskuksina toimivia hiukkasia.
Sadevedet kulkeutuvat pääosin viemäriverkostojen kautta pois kaupunkien
alueelta, eivätkä pääse imeytymään maaperään.
Keinovalon
vuoksi valojaksot poikkeavat luonnollisista. Talvisin lunta on vähemmän, ja
eliöiden kasvulle ja lisääntymiselle suotuisa aikaon pidempi kuin ympäröivällä
maaseudulla. Liikenteen päästöistä kaupunkien ilmaan joutuu happamoittavia ja
myrkyllisiä aineita. Vesiin ja maahan kertyy rehevöittäviä aineita. Kaupungin
alueella olosuhteet vaihtelevat hyvin paljon, minkä vuoksi erilaisia
elinympäristöjäkin on runsaasti tarjolla.
Kaupunkiekosysteemi
toimii eri tavalla kuin luonnontilainen ekosysteemi. Kaupungissa tuottajia eli
kasvillisuutta on vähän. Kasvinsyöjät käyttävät ravinnonlähteinään
kasvillisuuden lisäksi ruokintapaikkoja ja monenlaisia ihmisen tuottamia
jätteitä. Pedoille on tarjolla helppoa saalistettavaa. Hajottajia on vähän,
koska kuollutta eloperäistä ainesta ei pääse kertymään, koska nurmikot
haravoidaan, kadut siivotaan ja jätteet kuljetetaan suurimmaksi osaksi muualle.
Kaupunkien kasvillisuus on melko niukkaa, mutta lajistoltaan monimuotoista
Kasvilajeja
on kaupungeissa yleensä varsin runsaasti monien ihmisen luomien uusien
ekolokeroiden vuoksi. Suurin osa lajeista on kulkeutunut kaupunkeihin ihmisen
istuttamista tai ihmisen tahattomasti tuomina. Häiriöiden, kuten kulutuksen ja
maan pinnan muokkaamisen vaikutuksesta kasvillisuus ilmentää puistoissa, mutta
etenkin katujen reunamilla ja täyttömailla, sukkession alkuvaiheita.
Erilaisissa vaiheissa olevan ja laikuittain vaihtelevan elinympäristön vuoksi
kasvillisuus onkin lajistoltaan varsin monimuotoista.
Lisäksi
ihmisen voimakkaasti muokkaaman kasvillisuuden ja kaupunkimetsien tai
joutomaiden rajakohdissa ilmenee lajirunsautta, mitä kutsutaan
reunavaikutukseksi. Monimuotoisuuden turvaamiseksi joidenkin alueiden annetaan
tarkoituksellisesti rehottaa. Näin ollen tiettyjä nurmikoita ei leikata eikä
kaikkia pensaikkoja harvenneta. Huolellisesti hoidettujen viheralueiden lajisto
on usein niukkaa.
Monet eläimet ovat kaupunkien menestyjiä
Yhteistä
kaikille kaupungeissa eläville eläimille ovat ekologinen laaja-alaisuus, kuten
monipuolisuus ravinnon käytössä ja joustavuus elinympäristön valinnassa.
Menestyneitä Suomen kaupunkien lajeja ovat rusakko, orava, siili, kettu,
supikoira ja mäyrä. Kaupungeissa hyvn eläviä lintuja ovat pulu, varpunen, varis,
harakka ja tervapääsky. Osa kaupunkien tavallisista lajeista pesii metsissä,
viljelymailla ja rannoilla, mutta vierailee kaupungeissa ruokailemassa.
Tällaisia lajeja ovat kanahaukka, keltasirkku ja naurulokki.
Eniten
lintuja houkuttelevat kaupunkeihin kilpailun vähäisyys sekä etenkin talvisin
helppo ravinnon saanti ja tarjolla oleva hukkalämpö. Sekä ihmisen että luonnon
tarpeiden huomioon ottaminen kaupunkien suunnittelussa on olennainen osa
nykyaikaista luonnon- ja ympäristönsuojelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti