Gravitaatio on yksi neljästä maailmankaikkeuden rakennetta
ja toimintaa selittävästä perusvuorovaikutuksesta. Muut perusvuorovaikutukset
ovat sähkömagneettinen vuorovaikutus, vahva vuorovaikutus ja heikko
vuorovaikutus
Gravitaatiossa kahteen vuorovaikuttavaan kappaleeseen
kohdistuu yhtä suuret vastakkaissuuntaiset gravitaatiovoimat; gravitaatiovoima
aiheutuu kappaleiden massasta. Gravitaatiovuorovaikutus on etävuorovaikutus ja
gravitaatiovoima on vetovoima.
Vuorovesi-ilmiö aiheutuu siitä, että Kuun ja Auringon vetovoimat ovat erilaiset maapallon eri puolilla. Gravitaatio aiheutuu suhteellisuusteorian mukaan avaruuden kaareutumisesta, joka taas aiheutuu kappaleiden massoista ja energioista.
Keplerin lait
- laki: planeettojen radat ovat ellipsejä, joiden toisessa polttopisteessä on Aurinko.
- Planeetan liikkuessa sitä Aurinkoon yhdistävä jana pyyhkii yhtä pitkissä jaksoissa yhtä suuret pinta-alat.
- Planeettojen kiertoaikojen T (Auringon ympäri) neliöt ovat verrannolliset niiden ja Auringon keskietäisyyksien r kuutioihin
Keplerin 2. lain mukaan kaukana Auringosta ollessaan
planeetta kulkee hitaammin ja lähellä Aurinkoa ollessaan nopeammin Planeetan ratanopeus ei siis ole vakio.
Planeettaan vaikuttava gravitaatiovoima suuntautuu kohti
Aurinkoa. Voimaa, joka suuntautuu aina kohti samaa pistettä, kutsutaan
keskeisvoimaksi. Gravitaatiovoima on siis keskeisvoima. Kappaleeseen kohdistuva
paino on gravitaation aiheuttama voima. Gravitaatiovoima aiheutuu kahden
kappaleen välisestä vuorovaikutuksesta ja se on verrannollinen kummankin
kappaleen massaan.
Newtonin gravitaatiolain mukaan kaksi pistemäistä
kappaletta, joiden massat ovat m1 ja m2 ja joiden välinen etäisyys on r,
vetävät toisiaan puoleensa voimalla, joka on suoraan verrannollinen kummankin
kappaleen massaan ja kääntäen verrannollinen kappaleiden (painopisteiden)
välisen etäisyyden neliöön.
Kaikki massalliset kappaleet aiheuttavat gravitaatiolain
mukaisen vetovoiman ja tuntevat muiden kappaleiden aiheuttaman vetovoiman.
Gravitaatiokenttä
Etävuorovaikutuksen kuvaamiseen käytetään klassisessa
fysiikassa kenttää. Kenttää kuvataan kenttäviivoilla, joiden tiheys kuvaa
kentän voimakkuutta. Kenttäviivojen suunta on sama kuin kentän voimakkuuden
suunta. Gravitaatiokentän voimakkuus riippuu kappaleen massasta sekä
etäisyydestä kappaleeseen. Kappeleet tuntevat toistensa aiheuttamat
gravitaatiokentät.
Kaikki kappleet niiden massasta riippumatta saavat gravitaatiokentässä
saman kiihtyvyyden. Putoamiskiihtyvyys g ilmoittaa Maan gravitaatiokentän
voimakkuuden. Maan gravitaatiokentän voimakkuus etäisyydellä r Maan
keskipisteestä on sama kuin putoamiskiihtyvyyden suuruus tällä etäisyydellä.
Mustan aukon gravitaatiokenttä on niin voimakas, että se vetää kaiken materian sisäänsä. Maata kiertävässä avaruusaluksessa vallitsee ”painottomuus”, koska alus ja sen matkustajat ovat vapaassa putoamisliikkeessä. Alus ja matkustajat eivät kuitenkaan putoa Maan pinnalle, jos aluksen nopeuden suunta ja suuruus ovat sopivia. Painottomaksi sanotaan tilaa, jossa ei ole tukivoimaa. Painottomuus ei siis tarkoita, että kappaleeseen kohdistuva paino olisi nolla.
Mekaaninen energia gravitaatiokentässä
Aurinkokunnan mekaaninen energia on taivaankappaleiden liike-energiaa ja niiden välisten gravitaatiovuorovaikutusten potentiaalienergiaa. On sovittu, että äärettömän kaukana Auringon gravitaatiokentässä olevan kappaleen potentiaalienergia on nolla. Taivaankappaleen potentiaalienergia etäisyydellä r Auringosta saadaan määrittämällä työ, joka olisi tehtävä, jos taivaankappale siirrettäisiin tältä etäisyydeltä äärettömän kauas Auringosta. Gravitaation tekemä työ on negatiivinen, koska voima ja siirtymä ovat vastakkaisuuntaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti