Kvanttimekaniikan
mukaan hiukkasten käyttäytymistä ei voi täysin ennakoida, vaan tiedetään vain,
millä todennäköisyydellä hiukkanen käyttäytyy milläkin tavalla. Kvanttimekaniikka
ei kuvaa elekronin liikettä atomissa tiettyinä ytimen ympärillä olevina
ratoina, kuten Bohrin malli. Radan käsite menettää kvanttimekaniikassa
merkityksensä.
Erwin
Schrödinger esitti vuonna 1926 kvanttimekaanisen atomimallin. Tässä mallissa
elektronin tilaa kuvataan aaltofunktiolla. Aaltofunktiosta voidaan määrittää
todennäköisyys, jolla elektroni löytyy tietyltä alueelta ytimen ympäriltä. Schrödingerin
teoriaa voidaan soveltaa kaikkiin atomimaailman ilmiöihin.
Kvanttimekaanisessa
mallissa ytimen ympärillä liikkuvia elektroneja voidaan kuvata
elektronipilvellä. Pilvi on tiheä siellä, missä aaltofunktion antama
todennäköisyys elektronin sijainnille on suuri, ja harva siellä, missä
todennäköisyys on pieni. Pilven tiheimpiä alueita kutsutaan orbitaaleiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti