Biologia 4: luku 8 Ruuansulatus
Ihminen
tarvitsee energiaa tasalämpöisyyden ylläpitoon, aineiden aktiiviseen
kuljettamiseen soluihin ja niistä pois, lihassolujen supistumiseen ja hermoimpulssien etenemiseen. Aivot kuluttavat
jopa 20 % koko elimistön energiantarpeesta. Monet vitamiinit ja kivennäisaineet
ovat entsyymien ja hormonien rakenneosia. Esim C-vitamiinia tarvitaan
kollageenin ja useiden entsyymien muodostumiseen. Lisäksi C-vitamiini parantaa
raudan imeytymistä ja on tehokas antioksidantti.
Ruuansulatuselmistöön
kuuluvat ruuansulatuskanavan lisäksi haima, maksa, sylkirauhaset ja sappirakko.
Ruuansulatuskanava on noin seitsemän metriä pitkä. Entsyymeillä on keskeinen
merkitys ruuansulatuksessa, koska ravintoaineet (hiilihydraatit, rasvat ja
proteiinit) eivät sellaisenaan pysty siirtymään ruuansulatuskanavasta elimistön
käyttöön. Niimpä entsyymit hajottavat ravintoaineet kemiallisesti pienemmiksi
molekyyleiksi, jotka siirtyvät verenkiertoon tai imusuonistoon
ruuansulatuskanavan seinämän solujen solukalvojen läpi.
Ruuansulatuksen vaiheet
- Suussa hampaat hienontavat ruuan, ja siihen sekoittuu sylkirauhasten erittämää sylkeä. Sylki kostuttaa ruuan ja sen sisältämä amylaasientsyymi aloittaa hiilihydraattien hajottamisen. Syljessä on myös bakteereja tuhoavia enstyymejä. Autonominen hermosto säätelee syljeneritystä. Ruokailun aikana parasympaattinen hermosto kiihdyttää syljeneritystä.
- Nielussa ruoka siirtyy eteenpäin nielemisrefleksin avulla. Nieltäessä kurkunkansi sulkee henkitorven pään, joten ruoka ei normaalisti joudu henkitorveen.
- Ruoka siirtyy ruokatorvea pitkin mahaan. Ruokatorven seinämän solut tuottavat limaa, joka helpottaa ruuan kulkua eteenpäin.
- Maha varastoi ja sekoittaa ruuan. Proteiinien kemiallinen hajottaminen alkaa. Mahanportti säätelee ohutsuoleen siirtyvän ruokasulan määrää. Mahan seinämän solut erittävät mahanestettä. Mahan seinämän rauhasten soluista osa tuottaa suolahappoa HCl, osa limaa ja osa pepsinogeenia eli pepsiinientsyymin esisastetta. Suolahappo tekee mahanesteestä hyvin happaman, mikä tuhoaa bakteereja ja on välttämätöntä pepsiinientsyymin toiminnalle. Happamassa mahanesteessä pepsinogeenistä muodostuu aktiivista pepsiinientsyymiä. Koska pepsiini on proteiineja hajottava enstyymi, on tärkeää että se erittyy inaktiivisessa muodossa, jottei se hajota sitä tuottavia soluja!
- Ruokasula siirtyy mahasta vähitellen pieninä annoksina ohutsuoleen mahanportin eli pyloruksen rengaslihaksen säätelemänä. Ohutsuolessa hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat hajoavat sellaiseen muotoon, että ne pystyvät imeytymään elimistön käytettäviksi. Ohutsuolen alkuosaan eli pohjukaissuoleen avautuu tiehyet haimasta ja sappirakosta. Haima erittää entsyymejä, jotka hajottavat hiilihydraatteja, proteiineja, nukleiinihappoja ja lipidejä. Lisäksi haima tuottaa bikarbonaatteja, jotka neutraloivat ohutsuoleen tulevan ruokasulan. Näin ohutsuolen seinämä ei vaurioidu suolahapon vaikutuksesta.
- Maksa tuottaa sappinestettä, joka varastoituu sappirakkoon. Sieltä sappineste siirtyy tiehyttä pitkin ohutsuoleen, jossa se osallistuu rasvojen hajottamiseen. Sappineste sisältää vettä, bikarbonaattia, kolesterolia, sappisuoloja ja hemoglobiinin hajoamistuotteena syntynyttä tummaa väriainetta eli bilirubiinia. Sappisuolat muuttavat lipidipisarat pienemmiksi, jolloin haima lipaasientsyymi pääsee vaikuttamaan niihin.
- Haima tuottaa ohutsuoleen useita ruuansulatusentsyymejä. Lisäksi ohutsuolen rauhaset tuottavat suolinestettä, joka sisältää vettä, entsyymejä, ioneja ja limaa. Ohutsuolen limakalvo tuottaa esim laktaasientsyymiä, joka hajottaa maidon sisältämää maitosokeria eli laktoosia. Jos laktaasientsyymiä ei erity tarpeeksi tai ei lainkaan, ihmisellä on laktoosi-intoleranssi. Laktoosi-intoleranssin oireita ovat paksusuolen bakteerien aiheuttama kaasunmuodostus ja ripuli maitoa sisältävän aterian jälkeen, koska bakteereilla riittää hajotettavaa. Glukoosi ja muut monosakkaridit siirtyvät ohutsuolen nukkalisäkkeiden hiussuoniin. Niihin siirtyvät myös nukleiinihapot ja aminohapot. Rasvojen pilkkoutumistuotteina syntyvät rasvahapot siirtyvät imusuoneen.
- Paksusuoli varastoi hajoamattoman aineksen. Vettä imeytyy verenkiertoon. Paksusuolessa elävät bakteerit pystyvät hyödyntämään sulamatonta ainesta ja tuottavat K-vitamiinia ja B12-vitamiinia. Umpisuoli on paksusuolen alkuosa. Sen pohjassa on umpilisäke. Paksusuolen seinämässä ei ole nukkalisäkkeitä. Kun ruokasula saapuu paksusuoleen, ravintoaineet ovat jo imeytyneet. Paksusuolen tehtävä on veden ja joidenkin ionien talteenotto sekä sulamattoman aineksen varastointi, kunnes se ulostetaan.
- Peräsuoli. Peräaukossa on kaksi sulkijalihasta, joista sisempi on sileää lihaskudosta ja ulompi poikkijuovaista. Ulompaa sulkijalihasta ihminen voi säädellä tahdonalaisesti.
Hermosto ja hormonit säätelevät ruuansulatusta
Hermosto
ja hormonit säätelevät sekä ruuansulatuskanavan toimintaa että nälän ja
kylläisyyden tunnetta. Ruuansulatustapahtumaan vaikuttavat sekä sympaattinen
että parasympaattinen hermosto. Parasympaattinen hermosto kiihdyttää
ruuansulatusta ja sympaattinen hermosto hidastaa sitä. Ruuansulatuskanavan
seinämissä on aistisoluja, jotka reagoivat ravintoaineiden ja niiden
pilkkoutumistuotteiden määriin, pH:n muutoksiin sekä ruuansulatuskanavan
seinämien venytykseen. Aistisolujen ärtyminen kiihdyttää sekä
ruuansulatuskanavan seinämien sileiden lihasten että kudoshormonia tuottavien
rauhassolujen toimintaa.
Nälän
ja kylläisyyden tunteen säätely tapahtuu hypotalamuksessa. Kilpirauhasen
erittämä tyroksiini säätelee kudosten ja solujen aineenvaihdunnan tasoa ja
lisää erityisesti hiilihydraattien käyttöä energian lähteenä. Hypotalamuksen
kylläisyyskeskuksen aistisolut reagoivat veren glukoosipitoisuuteen. Kun veren
glukoosipitoisuus pienenee, alamme tuntea nälkää.
Ravintoaineet käytetään tai varastoidaan
Hermosolut
kykenevät käyttämään ainoana energialähteenään glukoosia, joten aivojen
toiminnalle veren glukoositasapainon säilyminen on erityisen tärkeää. Ruuansulatuskanavan
hiussuonet yhtyvät maksan porttilaskimoon, jonka kautta kaikki aminohapot ja
monosakkaridit siirtyvät aterian jälkeen ensimmäisenä maksaan. Maksa säätelee
verenkiertoon siirtyvän glukoosin määrää varastoimalla ylimääräistä glukoosia
glykogeeniksi. Rasvat kulkevat imusuonten imunesteessä solislaskimoon, josta ne
siirtyvät verenkiertoon. Imeytyneiden energiapitoisten yhdisteiden ylimäärä
varastoituu joko glykogeenina tai rasvana.
Energia-aineenvaihdunnan
kannalta tärkeimpiä hormoneja ovat insuliini ja glukagoni. Insuliinia erittyy
haiman umpieritteisistä soluista. Kun veren glukoosipitoisuus nousee,
insuliinin eritys voimistuu. Insuliinin tärkein tehtävä on tehostaa
ravintoaineiden siirtymistä maksan, lihasten ja rasvakudoksen soluihin sen
jälkeen, kun ne ovat imeytyneet ruuansulatuksesta verenkiertoon.
Glukagonikin
erittyy haimasta. Se edistää maksan solujen glykogeenivarastojen pilkkoutumista
glukoosiksi ja glukoosin siirtymistä vereen.
Diabeteksessa veren sokeripitoisuuden säätely häiriintyy
Diabeteksessa
veren glukoosipitoisuus kasvaa liian suureksi. Tyypin 1 diabeteksessa haiman
insuliinin eritys on joko loppunut tai voimakkaasti vähentynyt, kun taas tyypin
2 diabeteksessa insuliinia erittyy normaalisti, mutta kohdesolujen
insuliiniherkkyys on vähentynyt. Diabeteksen tärkeänä hoitomuotona ovat
ravinto- ja liikuntatottumusten muuttaminen.
Keliakia .
Keliakia
on tauti, jossa viljatuotteiden sisältämä gluteeni aiheuttaa geneettisesti
alttiissa henkilössä ohutsuolen tulehduksen. Tämä johtaa suolen
nukkalisäkkeiden tuhoutumiseen. Vaurio paranee gluteenittomalla ruokavaliolla,
mutta ilmaantuu uudelleen, jos siirrytään takaisin normaaliin ruokavalioon. Gluteenittomassa
ruokavaliossa vältetään vehnää, ruista, ohraa ja niitä sisältäviä tuotteita.
Tyypillisiä
keliakian oireita ovat ripuli, löysät ulosteet, painon lasku ja lapsilla kasvun
hidastuminen. Keliakiaan liittyy usein myös rakkulainen ihottuma, ruuan
imeytymishäiriöstä johtuva raudanpuuteanemia ja foolihapon puute. Kalsiumin
imeytymishäiriön seurauksena voi ilmaantua osteoporoosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti