Biologia 5: luku 11 Geenitekniikka on muuttanut jalostusta

Geenitekniikalla täsmäjalostetaan     

Geenitekniikan menetelmin jalostuksessa siirretään vain haluttuja geenejä ja geenejä pystytään siirtämään myös lajirajoista välittämättä. Siirrettävä geeni voi olla peräisin mistä tahansa eliölajista. Perinteisessä jalostuksessa geenejä saadaan siirtymään vain sellaisten lajikkeiden, rotujen ja lajien välillä, jotka risteytyvät keskenään. Perinteisessä jalostuksessa jalostettavaan eliöön siirtyy myös toivottujen geenien lisäksi tuhansia tuntemattomia ja ei-toivottujakin geenejä. Genomivalinnalla tarkoitetaan jalostuseläinten perimän tutkimista DNA-sirujen avulla.

Muuntogeenisten kasvien viljely

Muuntogeenisiä kasveja on kehitetty yli sadasta viljelykasvista, mutta suurin osa on vasta tutkimusvaiheessa. Kaupallisesti viljeltyjä muuntogeenisiä kasveja ovat mm. rapsi, puuvilla, tomaatti, sokerijuurikas, tupakka ja riisi. Monet tärkeät viljelykasvit, kuten riisi, tuottavat runsaan sadon, mutta ovat ravintoarvoltaan huonoja. Niissä on niukasti vitamiineja, hivenaineita tai proteiineja. Geenitekniikan avulla pyritäänkin saamaan aikaan ravintoarvoltaan parempia kasveja.

Muuntogeeniset kasvit voivat auttaa maailman nälkäongelman ratkaisemisessa. Bioteknologian avulla voidaan lisätä sadon määrää ja viljellä lajikkeita, jotka kestävät kuivia olosuhteita ja suolaista maaperää. Ongelmana on kuitenkin, että kehitysmaiden viljelijät joutuvat ostamaan kalliita siemeniä ja tulevat riippuvaisiksi muuntogeenistä siemenviljaa tuottavista yhtiöistä.

Muuntogeenisten eläinten merkitys

Muuntogeenisiä eläimiä käytetään mm. lääkeproteiinien tuottajina. Muuntogeenisten tuotantoeläinten tuottaminen on erittäin kallista ja hidasta. Muuntogeenisyyden vaikutuksia eläinten hyvinvointiin, käyttäytymiseen ja rakenteeseen ei ole vielä tutkittu riittävästi. On myös selvitettävä, mitä ekologisia vaikutuksia muuntogeenisillä eläimillä voisi olla, jos ne karkaisivat luontoon.

Muuntogeeninen ravinto

Ruokaa, jonka raaka-aineena on käytetty muuntogeenisiä eliöitä, kutsutaan muuntogeeniseksi ravinnoksi tai geeniruuaksi. Muuntogeeniset elintarvikkeet käyvät läpi tiukan lupamenettelyn, ennen kuin ne pääsevät EU-alueella kaupalliseen levitykseen. EU:ssa hyväksyttyjä gm-tuotteita ovat maissi, soija, peruna, sokerijuurikas, rapsi, hiivakannat ja bakteeriproteiinit. Jokainen jäsenvaltio voi itse kieltää myös nämä. EU:ssa muuntogeenisiä ainesosia sisältävien tuotteiden etiketeissä on ilmoitettava muuntogeenisyydestä. Merkintää ei kuitenkaan tarvita silloin, kun itse tuote ei sisällä muuntogeenisiä ainesosia, eli esim jos eläimille on syötetty muuntogeenistä rehua.

Muuntogeenisen ravinnon mahdollisena terveyshaittana pidetään yllättäviä allergisia reaktioita. Muuntogeenistä ravintoa vastustetaan myö siksi, että sitä pidetään epäluonnollisena, eikä ihmisen toimintaa eliöiden muokkaajana siksi hyväksytä. Pidetään mahdollisena, että muuntogeeniset kasvit leviävät luontoon, jolloin ne voisivat risteytyä lähellä kasvavien samanlajisten viljelykasvien tai luonnonvaraisten sukulaislajien kanssa.

Vaikuttaako jalostus biologiseen monimuotoisuuteen?

Yhtenä bioteknologian uhkana on pidetty muuntogeenisten elöiden karkaamista luontoon ja siitä aiheutuvia ennalta arvaamattomia seurauksia. Muuntogeeniset yksilöt voivat olla kilpailukykyisempiä kuin luonnonvaraiset yksilöt. Tällöin ne vaikuttaisivat koko ekosysteemiin. Kilpailukykyisempänä muuntogeeninen kasvi syrjäyttäisi luonnonvaraisen kannan.

Jalostus kaventaa lajin sisäistä geneettistä monimuotoisuutta, mikä voi lisätä pitkälle jalostettujen yksilöiden sairastumista ja heikentää niiden hedelmällisyyttä. Vanhojen maatiaisrotujen ja –lajikkeiden säilyttäminen onkin tärkeää. Niillä voi olla sellaisia ominaisuuksia, joita tarvitaan tulevaisuuden jalostuksessa.