Biologia 5: luku 12 Yksilöiden tunnistamisessa käytetään uusia keinoja

Yksilöitä tunnistetaan biologisten ominaisuuksien perusteella

Biologisiin ominaisuuksiin perustuvaa tunnistusta kutsutaan biometriseksi tunnistukseksi. Ihmisen voi tunnistaa esim kasvojen piirteiden, silmien iiristen, sormenjälkien tai puheäänen perusteella. Biologisella tunnisteilla voidaan korvata mm. avaimet, kulkuluvat ja salasanat, ja niitä voidaan käyttää passeissa, ajokorteissa ja luottokorteissa. Tulevaisuudessa biometrisen tunnistuksen avulla pystytään estämään erilaisten laitteiden, kuten autojen, tietokoneiden ja tehtaiden koneiden luvaton käyttö.

Tarkka yksilöntunnistus perustuu DNA:n toistojaksoihin

Oikeuslääketieteessä ja rikostuktimuksessa käytetään DNA-yksilöntunnistusta. Vain identtisten kaksosten DNA on samanlaista. Yksilöiden DNA-tunnistuksessa käytetään geenien ulkopuolisia DNA:n toistojaksoja, koska niissä esiintyy runsaasti perinnöllistä muuntelua. Toistojaksoja monistetaan PCR-menetelmällä ja sen jälkeen ne erotellaan elektroforeesilla. Eripituisista DNA-pätkistä muodostuu kullekin henkilölle yksilöllinen koodi eli DNA-tunniste.

DNA-tunnisteiden käyttö rikostutkimuksessa

Ensin rikospaikalta kerätään näytteitä, esim verijälkiä, siemennestettä tai hiuksia. Niistä saadaan DNA-näyte. Kerätyistä näytteistä eristetään DNA:ta. Sitten DNA:sta monistetaan PCR-menetelmällä 10-15 tunnettua toistojaksoa. Monistetut toistojaksot erotellaan elektroforeesilla erilleen. Näytteiden DNA-profiili eli DNA-tunnisteet piirtyvät tulosten analyysiin tarkoitetulla ohjelmalla käyriksi. Näytteiden DNA-profiileja verrataan toisiinsa. Jos epäillyn henkilön näytteen ja rikospaikalta kerätyn näytteen DNA-toistojaksot ovat samanlaisia, DNA on todennäköisesti peräisin samasta henkilöstä.

DNA:ta käytetään isyyden, sukulaisuussuhteiden ja vainajien tunnistamisessa

Yksilön tunnistamisessa voidaan käyttää mitä tahansa elävän tai kuolleen yksilön soluja, koska DNA on samanlaista niissä kaikissa. Isyystutkimuksessa lapsen DNA-analyysin tulosta verrataan ensin äidin ja sitten isäehdokkaan tuloksiin. Ne DNA-näytteen toistojaksot, joita äidillä ei ole, pitäisi löytyä isältä, koska lapsen perimästä puolet on peräisin äidiltä ja puolet isältä.

DNA-tunnisteet auttavat paljastamaan rikollisia

DNA-tunnistuksen keksiminen mullisti rikostutkimuksen. Tunnistukseen tarvittava näyte saadaan esim verestä, syljestä, hiuksista, spermasta tai uhrin kynnen alta tai tupakan tumpista löytyneistä soluista. DNA-analyysin tarkkuus rikostutkinnassa perustuu siihen, että se pystytään tekemään mistä tahansa näytteestä, joka sisältää soluja. Lisäksi se voidaan tehdä hyvin pienistä näytemääristä, koska tutkittavaa DNA:ta voidaan monistaa PCR-menetelmällä. Suomessa DNA-tunniste voidaan rekisteröidä tiettyihin väkivaltarikoksiin syyllistyneiltä ja syylliseksi epäillyiltä, kun rikoksesta saatava maksimirangaistus ylittää vuoden.

DNA kertoo lajin ja alkuperän

DNA-tutkimuksen avulla voidaan saada selville laittomasti metsästetyn tai kaupatun uhanalaisen eläinyksilön alkuperä, sen vanhemmat ja se, miltä alueelta eläin on peräisin. DNA-analyysiä käytetään kasvilajikkeiden sekä huumekasvien tai niiden siemenien tunnistamisessa. DNA:n perusteella on mahdollista tunnistaa myös muuntogeeniset lajikkeet ja seurata niiden mahdollista leviämistä ympäristöön.